Pikku käännöksia

Como ier / Kuin eilen Como ier, perce vive no es como ier? / Kuin eilen, miksei elämä ole kuin eilen? Ier la ama com' un jua lejer', aora lo es tro sever. / Eilen rakkaus oli kuin kevyttä leikkiä, tänään liian rankkaa. A un ves, el ia es a me tan bon, cortes, / Kerran hän oli minulle niin hyvä, kohtelias, Oji el pare un antites'. Perce, cual mea peca es? / Tänään hän on kaikkea muuta. Miksi, mikä on syntini? Perce el deside me lasa, e sorti? / Miksi hän päättää jättää minut ja menee pois? Cisa, mea parolas mal ia fa el parti, / Ehkä huonot sanani ovat panneet hänet lähtemään. Como ier, nosa ama ta es como ier. / Kuin eilen, olisipa rakkautemme kuin eilen. No plu esta miseria mer', me fida un dia como ier. / Ei enää pelkkää kurjuutta, jaksan vielä uskoa eiliseen.

Päätin kääntää Finlandia-hymnin kansainvälisempään muotoon ja samalla elefeniksi. Uudessa käännöksessä ei ylistetä Suomea, vaan vedotaan kansojen väliseen ystävyyteen: Jenera nova Ai, nos umanas, ci no pote vive  (Voi, meitä ihmisiä, jotka emme osaa elää) pasosa con la otras entre nos! (rauhassa muiden kanssa!) Perce la xasas, geras violente? (Miksi vainot, väkivaltaiset sodat?) Perce no amia, simpatia? (Miksei rakkautta, sympatiaa?) Enfantes teme, pensa permanente (Lapset pelkäävät, miettivät alinomaa) cual los espeta, viv’ o moria. (mitä odottaa, elämää vai kuolemaa.) O, frates, sores, tota conasedas: (Oi, veljet, sisaret, kaikki sisarukset:) esce nos vole un futur plu bon?! (haluammeko paremman tulevaisuuden?!) Nos ta cultiva un jenera nova, (Kasvatetaan uusi sukupolvi,) enfantes con plu virtuosia, (järkevämpiä lapsia,) La mundo cara ta va es denova (Rakkaasta maailmasta tulisi taas) secur a tota en armonia! (turvallinen ja sopusointuinen!) 

Elefen (H. Savolainen) / Esperanto (G. J. Ramstedt) La canta de Sylvia /  Somertago en Kangasala 1.       Me osila sur la ramo, la plu alt’ en Harjula. /  Sidante sur branĉo supre sur Harjula-montoĉen’ mult’ lagos blu, briliante a fronte de me cumula: /  multnombrajn bluantajn lagojn mi vidas nun jen kaj jen: La largas de Langelmavesi, un cadena arjentin, /  de Langelma-lag’ belzona arĝento etendas sin la ondas besa amante la plaias de Roine sin fin’. /  kaj varme la ondoj de Rojne karesas la bordon sen fin’. 2.       Me es sol’ un avia peti, mea fortia es debil, /  Mi estas nur eta birdo, flugpovo ja sen valor’, ma si como un agila me ta pote leva ajil, /  sed se mi nur estus aglo, mi flugus tre alten for, me ta vola supra e supra, an asta la trono de Dio. /  mi flugus ĝis en ĉielon, ĝis trono de supra Di’, Alora me ta inclina e dise umil com’ un fio: /  humile kaj sindonema...